Sosiaalisesti älykäs ei käytä kykyjään väärin

Tämä elämä -materiaaleissakin käytetyt kansainväliset luonteenvahvuudet sisältävät joukossaan sosiaalisen älykkyyden. Termi on peräisin jo älykkyystutkimuksen kulta-ajalta 1920-luvulta, jolloin jo todettiin sen määrittelemisen olevan helppoa mutta mittaamisen erittäin hankalaa. Sosiaalisen älykkyyden testin mukaan keskeisiä tekijöitä ovat: 1) sosiaalisten tilanteiden arviointi, 2) puhujan mielentilan arviointi, 3) inhimillisen käyttäytymisen havainnointi, 4) nimi- ja kasvomuisti, 5) huumorintaju, 6) tunneilmaisujen tunnistaminen ja 7) sosiaalinen informaatio.

Sittemmin sosiaalinen älykkyys liitettiin osaksi nk. tunneälyä. Sosiaalinen älykkyys on aktiivista, mutta tunneäly voi ilmetä myös ilman välittömiä reaktioita. Alan guru Daniel Goleman asettaa merkityksellisen vaatimuksen sosiaaliselle älylle: sitä ei voi käyttää väärin. Sosiaalinen äly onkin liitetty myös moraalikehitykseen, ja näin ollen se voisi tarkoittaa myös sosiomoraalisten tilanteiden hallintaa. Parasta sosiaalista taitavuutta on toimia oman itsen, lähimmäisten ja koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta optimaalisimmin. Kaikki meistä tuntevat ihmisen, joka toimii suvereenisti ihmisen kuin ihmisen kanssa, pelaa sosiaalisia tilanteita taitavasti mutta aina vain omaan pussiin, toisten kustannuksella. Pahimmillaan tässä on kyse narsistisesta häiriöstä, mutta asiasta on lievempiäkin muotoja.

Empatiaa ja mielikuvituksen voimaa

Sosiaalisesti kyvykäs ihminen pystyy samaistumaan toiseen ihmiseen eli on empaattinen ja myötätuntoinen. Se, miten hyvin ihminen pystyy lukemaan toisen ilmeitä ja elekieltä, tapahtuu meillä osittain tiedostamattamme. Ns. peilisolujen avulla on tutkittu mm. autismin kirjon henkilöiden haasteita sosiaalisissa tilanteissa. Autismin kirjon oppilas voi esimerkiksi joskus keskittyä laskemaan opettajan otsaryppyjä sen sijaan, että osaisi tulkita opettajan olevan hänelle vihainen. Toiveikasta on, että tutkimusten mukaan autismin kirjon lastenkin sosiaaliset taidot voivat kehittyä aidoissa vuorovaikutustilanteissa matkimisen ja leikkiterapian myötä. Vauvoilla ja pikkulapsilla tehtyjen tutkimusten mukaan televisioruudun kautta peilisolujen aktivoituminen ei ole niin voimakasta ja näin ollen keskeisintä onkin aito vuorovaikutus todellisten ihmisten kanssa. 

Empatia liittyy kykyyn asettua toisen ihmisen asemaan, mutta mielenkiintoiseksi asian saa psykologi Bastick, joka tarkastelee autismin kirjon piirteitä omaavan Einsteinin suhteellisuusteorian muodostuneen sen ansiosta, että Einstein kuvitteli itsensä pienen pieneksi atomiksi. Kuinka huikea kyky käyttää mielikuvitusta – ihmisaivojen mahdollisuudet intuition ja mielikuvituksen keinoin ovat lähes rajattomat! 

Tietoisuus statuksista ja vallasta 

Improvisaationäyttelijät käyttävät hyväkseen henkilöiden statuksia ja niiden vaihteluita. Näillä tarkoitetaan elekielessä, puhetyylissä ja olemuksessa esiintyviä piirteitä, jotka määrittävät henkilön aseman suhteessa läsnä oleviin henkilöihin. Ylästatukselle tyypillisiä piirteitä ovat varma katsekontakti muihin ihmisiin, liikkeiden ja puheen rauhallisuus ja hallinta, hyvä, ulospäin aukeava ryhti (ns. rinta rottingilla ja leuka ylöspäin), suuret käsiliikkeet ja varmat askeleet. Matalassa statuksessa henkilö sulkee kehoaan sisäänpäin, koskettelee hermostuneesti kasvojaan, puhuu nopeasti ja paljon tai on hyvin hiljainen. Hänen jalkateränsä ovat usein sisäänpäin kääntyneet, hän välttelee toisten ihmisten katseita ja kulkee seiniä pitkin. Status voi poiketa paljonkin esimerkiksi ammattistatuksesta ja olettamuksista, joita henkilöihin luomme. Komiikkaa syntyy, kun esimerkiksi kuninkaalla onkin palvelijaa pienempi status – mutta tosielämässä lasten viedessä auktoriteetin pää punaisena karjuvilta vanhemmiltaan tai opettajiltaan ei statuksessaan tippuneita useinkaan naurata!

Eri henkilöiden statusten havainnoinnista ja omien maneerien tai kehonkielen tiedostamisesta on näyttelijöiden lisäksi hyötyä myös kenelle tahansa ihmiselle. Yksi hyvän vuorovaikutuksen taidoista on osata säädellä omaa statustaan tilanteesta riippuen. Opettajan on joskus saadakseen tilanteen rauhoittumaan ja ohjelman rullaamaan pysyttävä tiukasti ylästatuksessa (jota ei siis ole kovaääninen raivoaminen) ja antaa selkeitä ohjeita. Toisaalta erityisesti kahden kesken lapsen kanssa on hyvä tapa asettua lapsen tasolle polvilleen. Ehdottomien käskyjen sijaan parempaan tulokseen voi päästä kysymällä lapselta, kuinka häntä voisi auttaa pääsemään hankalasta tilanteesta eteenpäin.

Taitoja, joita voi harjoitella ihmissuhteiden ja elämän myötä 

Omassa elämässäni parhaimpia kasvatusohjeita niin äitinä kuin opettajanakin on ollut ajatus: ”Ota muiden tunteet todesta!” Kuinka helposti kolmivuotiaan itkupotkuraivarissa vähättelemme toisen tunnetta ajatellen hänen olevan vain jääräpäinen, emmekä ymmärrä, että todellisuudessa esimerkiksi leikin lopettaminen kesken on epämieluisaa, uuteen tilanteeseen meneminen pelottavaa tai hauskankin asian tekeminen jännittävää. Meidän tulisikin kuulla lasta, huomioida ja sanoittaa hänen tunteensa, jonka jälkeen siitä on helpompi päästä yli. ”Sinua harmittaa lopettaa leikki kesken, mutta näen, että yrität. Miten haluaisit, että auttaisin sinua keräämään lelut pois?”
 

Sosiaalista älyä – kuten mitä tahansa muutakin Tämä elämä -hankkeessa esittelemäämme vahvuutta – voi harjoituttaa läpi elämänsä. Elämänkokemuksen karttumisesta voi tässä ollakin enemmän hyötyä kuin haittaa. On tutkittu, että esimerkiksi kyky tulkita toisten ihmisten tunnetiloja saavutti huippunsa koehenkilöiden ollessa noin 40–50-vuotiaita. Toisaalta pienet lapset ovat usein ennakkoluulottomampia moninaisten ihmisten suhteen, eivätkä tee stereotyyppisiä olettamuksia ihmisten taustoista käsin. Toki aikuinen, joka tiedostaa ajattelunsa sudenkuopat, voi kehittää itselleen oikeanlaisia tuntosarvia toimiessaan toisten ihmisten kanssa ja heidän hyödykseen.

Joskus sosiaaliseen älykkyyteen riittää pelkkä kyky olla läsnä. Kuten kolmevuotiaani eräänä iltana nukahtaessaan kuiskasi: ”Minä en nyt näe, enkä kuule sinua, mutta minä tunnen, että sinä olet äitini ja sinä olet siinä.”

Hanna Lampi
KT, ohjaava opettaja
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Lähteitä:

Test of Social Intelligence, University of George Washington
Bastick, T. 2003. Intuition: Evaluating the Construct and It’s impact on Creative Thinking. Kingston, Jamaica: Stoneman & Lang.

Goleman 2006. Social Intelligence. The New Science of Human Relationships.

Iacoboni, M. 2008. Ihmisen peilaus, Kytkeytymisemme uusi tiede. Suom. Kimmo Pietiläinen, Alkuteos: Mirroring People, The New Science of How We Connect With Others. Terra Cognita Oy.

Kokko-Palmer, K. & Petäjä, J. 2020: Ajatusääniä podcast: Empatia https://soundcloud.com/ajatusaania?fbclid=IwAR0-syZfaqC7KLqmfKXXtJuw7WZVK9UP6MBdCSpwrcGiAZ_10C3LAQ-h3hU

Routarinne, S. 2008: Valta ja vuorovaikutus, Sanoma Pro Oy.

Rubin, Cretcen 2013. Onnellisuusprojekti. Suom. Sini Linteri. Alkuteos: The Happiness Project. Nemo.Test of Social Intelligence, University of George Washington.