Huomisen koulu – kumppanuuden koulu

Huomisen koulun pihalla yhteisopettajien silmät säteilevät rakkautta ja hyväksyntää jokaiselle oppilaalle, kun opettajat toivottavat kaikille huomenta.

Koululaiselle, jonka ujous sallii vain hennon hymyn huulille. Toiselle, joka vastaa luetellen ulkoa oppimansa kolmekymmentä piin desimaalia. Hänelle, jonka äidit riitelivät aamulla. Ja lapselle, joka juoksee ja huutaa innoissaan hammaskeijun tuomaa kolikkoriemuaan. Ohitse ehtii vain luokkakaveri sähköpyörätuolillaan.

Yksi oppilas vastaa osoittaen kuvakansiostaan viikonlopun kuulumiset, toisen puolesta puhuu tietokone omaa sukupuolta olevan lapsen äänellä katseella kirjoitettuja ajatuksia. Yksi kertoo omaa äidinkieltä osaavalle opettajalleen matkastaan kameleiden maassa.

Alkaa tunnetaitojen tunti. Ensin rauhoitutaan yhteisellä satuhieronnalla. Harjoitellaan itseohjautuvuutta, omien tunteiden tunnistamista, sanoittamista ja hallitsemistakin. Ei ole kiellettyjä tunteita: toiset vain haastavampia kuin toiset. Kateus voi paljastaa sinulle itsellesi tärkeän tavoitteen. Viha puolestaan leimahtaa, kun itselle pyhään ja merkitykselliseen sohaistaan. ”Äitis oli” -lauseen voiman tuntevat kaikki – ja tietävät siksi, ettei sitä käytetä. Aggression tunne ei itsessään tee pahaa: futiskentällä siitä saa energiaa ja potkua. Pitää vain keksiä rauhanomaisia tapoja purkaa sitä.

Opettajat yhdessä saavat enemmän aikaan kuin erikseen. Työpajoja, valokuvasuunnistusta, kokonaisuuksien oppimista, oppiainerajat ylittäviä sisältöjä. Luokkaa jaetaan pienempiin osiin: suomen tunnilla skootterit, mopoautot ja prätkät lukevat eri pituisia tekstejä. Matikan tunnilla osa harjoittelee jo murtolukuja vitosluokkalaisten kanssa. Usean aikuisen voimin työrauhaa on enemmän, aikuinen pysyy helpommin roolissaan ja jaksaa työssään paremmin, ihan tutkimustenkin mukaan. Niitä tutkimuksiahan tulevaisuudessa arvostetaan ja luetaan. Vaikka opettaja tekee työtään persoonallaan, kehittää huomisen ammattilainen itseään myös professiossaan uudesta näkökulmasta yhdessä toisten kanssa.

Tulevaisuuden koulussa on enemmän resursseja ja opettajilla työrauhaa nauttia työstään. Näin kirjoitti keväällä 2019 opetusministeri ja toisti opetusalan eettistä puheenjohtajaa siinä, että ehjää ei kannata korjata. Ei uudistuksia uudistusten vuoksi. Mutta kaikki kehittäminen ei tarkoita, että vanhassa olisi vikaa. Suomalainen opettaja on korkeasti koulutettu mutta tutkitusti käy harvemmin täydennyskoulutuksissa kuin kollegansa maailmalla. Avataan silmät sellaisille asenne- ja rakennemuutoksille, jotka tekevät maailmastamme yhdenvertaisemman ja sosiaalisesti sekä ekologisesti kestävämmän. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan uusi sukupolvi on kultainen sukupolvi, joka lopultakin muuttaa arvopohjaamme. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen näkee rahan vain välineenä eikä pääosassa elämäämme.

Kasvatuskumppanuus näyttäytyy paitsi koulun henkilökunnan keskinäisenä vastuunjakamisena myös tavassa kohdata perheitä. Tutkimusten mukaan haastavasti käyttäytyvien lasten ja nuorten tukemiseksi parhaimmat tulokset syntyvät perheisiin vaikuttamalla. Huomisen koulussa toimitaan monialaisesti ja järjestetään mm. vertaisryhmiä huoltajille, lapsille ja nuorille. Mielen hyvinvointia vahvistetaan, ja tähän yhteiskunta haluaa satsata. Opettajien lisäksi läsnä olevaa oppilastyötä luokissa tekevät kuraattorit, terveydenhoitajat, puhe-, toiminta- ja fysioterapeutit. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että aikuinen, jolle avaudun, on minua varten eikä vain ohjaa muualle.

Missä loikkii digi? Miksei puhe tulevaisuuden koulusta käsittele tekoälyä ja robotismia, koodausta ja hyperalustoja? Se kuuntelee korvat höröllään, mihin suuntaan haluamme teknologiaamme hyödyntää. Kuinka ihminen päättää tulevaisuudessa edelleenkin, valjastetaanko koneita hyvään vai pahaan. Avuksi vai tuhoksi maailmalle?

Rauha alkaa rakastavasta katseesta. Lasten silmin koulussa on vain kahdenlaisia ihmisiä: lapsia ja aikuisia. He eivät arvota, kuka tarvitsee mitäkin tukea, eivätkä sitä, kulkeeko käytävällä sivistystoimenjohtaja vai siistijä. Koulutuksen ammattilaiset tekevät töitä sen puolesta, että oppilaat oppisivat. Ennen kaikkea elämään toistensa kanssa. Sillä ilman toisiamme ei meistä kukaan olisi mitään. Unelmat ovat usein universaaleja.

Hanna Lampi

Eri maalaisten lasten ja nuorten tulevaisuusmielikuvista väitellyt kasvatustieteen tohtori

Tämä elämä -hankkeen asiantuntija.

Teksti on julkaistu myös Solidaarisuuskalenterissa 2020.

Tämä elämä -työkalupakki

© Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto ja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri 2020

Julkaisija: Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toimittaja: Hanna-Maija Aarnio
Sivuston visuaalinen suunnittelu: Otso Reitala
Valokuvat: Veikko Somerpuro, Pixabay.com (Pixabay license)

Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja 
OIVA-sarja 13
Helsinki 2020 

ISBN 978-952-328-206-3 (Verkkojulkaisu)
ISSN 2490-2055 (Verkkojulkaisu)

Tutustu muihin Metropolian julkaisuihin

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Tämä elämä -työkalupakki -verkkojulkaisu on tuotettu osana Tämä elämä -hanketta (2017–2019), joita rahoitti Euroopan sosiaalirahasto ESR.